perjantai 14. kesäkuuta 2013

Voihan ompelukone...

Nyt on joku ihmeen ompeluvimma tullu päälle. En edelleenkään ymmärrä, miksi mulle tulee näitä, ko mie en tykkää siitä ompelukoneen kans taistelemisesta ollenkaan! Yleensä meillä menee jotenki aina sukset ristiin... Useimmiten se johtuu tosin siitä, että joku pönttö ompelee innoissaan jotain väärin. Mutta on se joskus koneenki vika!

Tämähän sai siis alkunsa siitä, ko Tampereella Kirjatori -myymälä on sulkemassa (huomenna!), ja siellä on tietysti loppuunmyynti. No miehän ostin sieltä vaikka mitä, miesolennolle jonku sotavälinekirjan ja vitsikirjan, ja ristikkokirjoja (myönnetään, valikoimaa ei enää huimasti ollu...) Yks niistä kirjoista, jotka ostin, oli Viipaloitu villatakki ja muita tuunauksia, jonka nimi kertoo jo paljon. Noh. Miehän en yleensä tykkää tuomosista turhanaikasista tuunauksistakaan, joissa jostain kelpo esineestä on pakko vääntää jotain ihme koristeita, jotka vain sitte pölyttyy ja joutuu todennäkösesti ennemmin ko myöhemmin kaatopaikale jätevuorta kuormittamaan. Niin. Suurin osa niistä töistä oliki just semmosia, ihan kivoja, mutta tuskin kokeilen. Onhan ne kukkapurkinpäälliset varmaan nättejä, mutta... Juu.

Noh, löyty sieltä silti yks, jonka perään rupes heti sormet syyhyämään. Nimittäin tilkuista tehty parisängyn pussilakana, joka näyttääki päiväpeitolta. Just hyvä mulle, ko en ole mitään päiväpeittoa käyttäny varmaan ikinä! Nyt kukaan ei tule sitä tietämään... Paitsi että mie taisin kertoa sen just netissä!

Suurin osa pussilakanan päälliosaan tarvittavista kankaista löyty omista kätköistä, mutta pari herkkua ostin Eurokankaan kilokopasta.

 Rupesin sitte heti suunnittelemaan tuota peittoa, jonka tekisin tietekki vihertävänmustana, enkä pinkkisävysenä, kuten tuossa kirjassa. Tein suunnitelmat jopa tuohon minun hienoon itsetehtyyn luonnoskirjaanki, joka on muuten minun näyttötyö kouluajoilta. Jes!

Kaikki kankaat oli kasassa (sitä mustaa pääkangasta, eli takapuolelle ja etupuolen yläosaan kääntyvää lukuunottamatta), joten pääsin vähän leikitteleen väreillä lattialle. Eihän siitä meinannu mitään tulla, ko Mörköllä oli taas joku ryntäilyinnostus menossa, ja se otti vauhtia nuista minun kankaista... Noh, sen verta ainaki näin, että tuossa suunnitelmassa nuo pallokuvioiset kankaat oli ehkä liian hallitsevasti oikealla.


Palasin piirrustuspöydälle, ja tällä kertaa päätin tehä suunnitelman siten, ettei kissa sitä pääse sabotoimaan, eli koneella. Otin kuvat kankaista, ja leikkasin niistä Paintilla (jep, olen kivikaudelta) sopivan kokoset "tilkut", ja tein niistä virtuaalipeiton:


Kuviot on tietysti oikeasti paljon pienemmät, ja tuohon yläosan alareunaan tulee varmaanki virkattu pitsijuttu (jos sen joku Minna jaksaa virkata...) Tästä näkee kuitekki aika hyvin, millanen peitto tulis olemaan. Mielipiteitä saa toki heittää! Itte tykkään tästä suunnitelmasta.

Se siitä tällä kertaa.

Tänään olen polttarileskenä; miesolento on järkänny veljellensä polttarit, ja tällä hetkellä ne on varmaan hyvässä nousuhumalassa (paitsi kuski toivottavasti, koska ne on vasta matkalla paikasta A paikkaan B...) Ajattelin käyttää illan löhöten sohvalla ja kattoen telkkarista ihan mitä haluan! Muahhaa!

Läppäri on sanomassa sopimuksensa irti, tai siis sen akku. Se herjaa mulle, että "akku kannattaisi vaihtaa" koko ajan, ja kuluu tosi nopeasti. Pelkään, että joku kerta se ei enää suostu lataamaankaan... Noh, se lysti maksais viiskymppiä. Kai se täytyy vielä hommata.

Töissä tein tähän mennessä pisimmän päivän, 7 tuntia, vaikka perus olis 4,5 tuntia. Hyvin senki jakso, tosin loppupäivästä rupes olemaan vähän hakusessa, että mitäs piti tehä ja missä järjestyksessä... Nyt mie muuten tiän senki, miksi maailma ei pelastu. Ette usko miten paljon parista toimistokerroksesta tulee roskaa ja ruokajätettä yhessä päivässä! Huh!

Töitten jälkeen menin käymään taas kaupungilla, tällä kertaa ettimässä synttärilahjatarvikkeita. En ollu syöny mitään koko päivänä, joten otin oikeudekseni piipahtaa Heseen, ko se mieski on juhlimassa ja grillaamassa...

Hesen burgersalaatti <3

Kaikki tarvikkeet löyty, ja kerkisin vieäpä juuri sopivaan bussiinki, vaikka piti pistellä jalkaa toisen eteen reippaasti. Pieni sadekaan ei haitannu, ko viimein pääsi kotiin ja suihkuun! Ja olipa postissa tullu yllätyski: Suuri Käsityölehden tilaajalahjana kahdet sakset. Ainaki vaikutti tosi hyviltä, tiä sitte mitä on.


Ja nyt ansaitulle löhöilylle!

1 kommentti:

  1. ehheheh, voi mörköä. :"D voin kuvitella miten se on ollu innoissaan. vähän samoja fiilinkejä on meilä, ko olen yrittäny kotona venytellä tai tehä jotaki naistenlehtijumppaa, niin max tullee repihmään tukasta tai nuolemhaan jalkoja. : S

    VastaaPoista