Rönsyilyjuttuja

Pitkän blogitauon jälkeen vois taas kertoa kuulumisia. Tosin paljoa kurjuutta kummempaa ei tänne kuulu, kuviakaan en ole ilmeisesti kameran muistikortista päätellen ottanu sen seinänvuotoepisodin jälkeen (joka muuten korjattiin onneks heti, ja ilman sisäistä remppaa)...

Alkuviikosta tosiaan kuulin, että mummon saama aivoverenvuoto oli niin vakava, että sen oli aika siirtyä muille maille. Pari eka päivää oli raskaita ja itkukohtauksien täyteisiä, mutta nyt tuntuu ihan ko olisin jonkulaisessa kieltämisolotilassa. Rationaalisesti osaan jo ajatella, että näin on käyny, mutta viime päivät on ollu oudon tunteettomia. Todennäkösesti ens viikonlopulle osuva hautajaisreissu avaa sitte viimein silmät...

Töissä olen edelleen käyny, koska todennäkösesti kotiin jäämällä olisin vain masentunu johonki nurkkaan. Illat olen käyttäny uppoutumalla käsitöihin, jotka yllättävästi rauhottaa. Pahimpia on aamut, ko kävelen yksin aamuyön hämärässä bussipysäkille ja on ihan hiljasta. Olen opetellu ottamaan kuulokkeet mukaan ja kuuntelemaan bussimatkoilla musiikkia.

Käsitöissä muuten vuorossa pitkän ajan jälkeen ristipistoilu, ja työn alla eräs lahja (jälleen).

Selkäkipu, jonka arvelen edelleen olevan iskiasta, ei ole kadonnu mihinkään. Oikeastaan nyt se on alkanu tuntua enemmän nimenomaan alaselässä, ko aikasemmin se säteili vasempaan reiteen. Yleensä siedän aika hyvin erilaisia kipuja, mutta nyt tämä on ruvennu tosissaan ärsyttään. Töissä nyt ei voi vältellä kumartelemista, ja kotona olis kiva rentoutua istumalla tai makoilemalla, mutta eipä onnistu... Varasin lääkäriajan keskiviikolle, mutta epäilen, ettei se osaa mitään tehdä, koska jos oma diagnoosini on oikeassa, niin iskiasta ei voi parantaa. Sen verran voisin kysellä, että millasia kuntoiluliikkeitä tämän kans uskaltais tehä; ehkä selkälihasten vahvistaminen auttais, ja liikunta muutenki.

Töistä olen saanu hyvää palautetta sekä työnjohdolta että oman alueeni asiakkailta. Ihan kiva kuulla, että työ kelpaa. Tosin ei meitä varmaan montaa ole, jotka yhtä hyvin jaksaa tehä tuolla palkalla... Oisko mahiksia palkankorotukseen tämän määräaikasuuden jälkeen? Olen ihan kahen vaiheilla, että jatkaakko vai ei... Tosin ei paljoa muutakaan ole tarjolla, että vaihtoehdot on vähissä nyt, ko miesolentoki siirty taas opiskelijaksi.

Tällä hetkellä olen pirun ärsyyntyny. Pääsyynä on tuo selkä, jonka takia en ole istunu koko aamuna; söin aamupalan polviltaan pöydän ääressä, koska se on mukavampi asento ko istuminen, ja nyt kirjotan tätä polvillani sohvan edessä. Jes. Tämmöstäkö minun loppuelämä tulee olemaan? Lisäksi ärsyttää netti, joka jostain syystä sillon tykkää pätkiä, ko mie oikeasti haluaisin tehä jotain viihteellistä, enkä vain tarkistaa sähköpostia ja maksaa laskuja.

Harmittaa myös se, että en päässykään työväenopiston verhoilukurssille Nokialle, koska en ehtiny ilmottautua sinne heti sen ajan alettua, vaan tuntia myöhässä... Noh, ilmottauduin sitte Pirkkalan kurssille, joka on joka toisena lauantaina, mikä voi olla ehkä parempiki: vois jaksaa oikeasti jotain tehäkki, ko se ei ole keskelä viikkoa. Toivottavasti saisin keinutuolini täksi jouluksi kotiin valmiina, niin olis seki poissa päiväjärjestyksestä, ja saisin selkäystävällisemmän paikan tehä kässyjuttujani...

Lisäksi harmituslistalla on se, että muuten hyvin sujunu laihdutus katkes tällä viikolla, ko viime viikkoon verrattuna oli tullu melkein kilo takas. Se johtunee siitä, että söin murheissani pussillisen suolapähkinöitä sunnuntaina ja viime lauantaina menin maistamaan pienen palan anopin voileipäkakkua sen synttäreiden kunniaksi. Töissäki nappasin palan päärynänmakusta tummaa suklaata, ennen ko tajusin, miten paljon kaupan tummassa suklaassaki voi olla sokeria. Ai jai... Nyt pitää taas (s)karpata! Pudotusta siis helmikuusta alkaen nyt - 18 kiloa, pian pitäs kyllä saada se 20 rikki...

Seuraavaksi on kuitekki paras lopetella, ko tämä netti taas päättää toimia hetken!

Katoavan kesän muistolle... Pari vuotta sitte otettu ötökkäkuva.