Pieniä arjen piristyksiä

Nyt on kyllä pakko myöntää, että olen ihan varmasti hukannu elämästäni ainaki viikon johonki bittiavaruuteen! Ei oikeasti voi olla jo marraskuun loppu menossa! Siis hui kamala, kohta pitäs olla jo joulukalenteriki olemassa, enkä mie ees tiä, minkälaisen joulukalenterin mie voisin hommata, ko ei siinä sais olla herkkujakaan, eikä oikein mitään krääsääkään, ja kuvakalenterit on tylsiä, eikä arvoista ikinä voita mitään... No onneks sentään kissale ostettiin joulukalenteri jo viime vuoden poistomyynnistä!

Aamupala ja aivan ihana halpis-kirjanen, joka on nyt pakko pitää
aina laukussa, jos tulee jotain tosi tärkeää kirjattavaa!
Olenki joutunu viettämään joinain päivinä aikaa tuola lattian tasola,
koska jotenki mahallaan makoilu on toisinaan paras asento tuole
selkähelvetille...

Alkuvuodatusta pahoitellen menen siis sitte kuulumisiini, joihin kuuluu jälleen kerran tätä ihanaa selkähelvettiä... Iskias, tai mikälie hermosärky ei siis vieläkään ole näyttäny laantumisen merkkejä, vaan on viime viikon aikana ollu jopa entistä kipeämpi välilä. Joinain päivinä ei ole ollu mitään asentoa, jossa olis ees hetken aikaa voinu olla, vaan olen joutunu istuun, nouseen, makoileen, polvistuun, kiemurteleen, haahuileen, kiroileen, konttaileen, kyynelehtiin, ja alottaan taas alusta...

Perjantaina kävin työturvallisuuskorttikoulutuksessa (läpi meni - wohoo!), ja sielläki jouduin seisomaan, kuten tähän mennessä myös uravalmennustunneilla suuren osan ajasta. Se korttikouluttaja rupes sitte kahvijonossa kyseleen, että minkälaista selkävaivaa mulla on, ja - yllätys yllätys - hänelläki oli ollu vastaava vaiva joskus parikymmentä vuotta sitte! Ilmeisesti hänelle ei ollu tehonnu oikein minkään maailman kiropraktikot eikä puoskarit, särkylääkkeistä nyt puhumattakaan, vaan lopulta oli kyllästyny ja venytelly niin ankarasti, että särky oli lakannu. Aina sen jälkeen ko hän vain huomaa, että se on taas alkamassa, niin kova venytys pääle, ja siinä se. Aika tuttua tarinaa - monela tämä vaiva on, ja usein ne hoitokeinot täytyy sorkkia yritys-erehdys -taktiikalla esiin. Tuota venyttelyhoitoa kokeilin kotona (on muuten ihan oikeasti sellasta tuskaa, että toivoisin, ettei se auta!), ja heti alkuun tuntu ainaki, että paikat tuli entistä kipeämmäksi. Perjantain ja lauantain aikana venyttelin silloin tällöin, mutta ei se mihinkään ainakaan loppunu. Sunnuntaina päätin olla venyttelemättä sen kummemmin, nousin vain välilä seisomaan ja kävelin vaikka keittiöön ja takas, ja yllättäen särky ei vaivannukaan niin kovasti. Miten tämänki nyt sitte ymmärtäis? Varasin joka tapauksessa viimein ajan sinne fysioterapeutile, jonne olis pitäny mennä jo pari kuukautta sitte, joten toivotaan, että homma valaistuis sielä jotenki.

Olen alottanu taaaaas uudet sukat, jotka tällä kertaa tulee tilauksesta miesolennon siskolle -  raitoina piti olla pinkkiä, beigeä, valkosta ja turkoosia, ja näinhän tehdään! Beige on kylläki cappuchinon ruskeaa, mutta aika sama sävy ne toisaalta on.

Tuota turkoosia saiki metsästää oikein urakalla, ko totesin, että Tokmannissapa ei olekaan sitä! Vilkasu Novitan verkkokauppaan paljasti, että koko sävyn valmistus on saatettu lopettaa - ei ollu nimittäin sielläkään!

Onneksi löysin sitte Sastamalan loistavasta Silmu & Solmusta juuri oikeaa sävyä, ja sattu vielä olemaan yks ainoa keräki jäljellä! Varasin sen ja noudin lauantaina kotiin - onneks oli vielä messuilta alennuskuponki, niin tuli seki käytettyä. Ostin samala sitte nuo puikkosuojatki, jotka näkyy yläkuvassa, ja mukaan tarttu myös minipussillinen nappeja, joihin olen aivan hulluna, vaikken mihinkään niitä oikein osaa ees käyttää!

Lisäksi puikoilla on syntyny tuollasia palmikoita, lankana se kipuapusilkkivilla, jota anopin sukkia varten messuilta ostin. Neulottaessa tämä lanka on ehkä hiukan kova ja karkea; mulla taitaa olla sormessa haavaki, ko neuloin niin kauheata vauhtia eilen!

Heti messujen jälkeen tilasin sitä Rintalan tilan luomusukkalankaa lisää, ja se paketti oli tullu tänään! Ihanat, lampaantuoksuset vyyhdit ootteli, ko tulin kotiin, ja kissaki innostu niistä heti, ehkä vähän liikaaki! Se olis mielellään ottanu vaikka koko vyyhdin leikkiinsä mukaan, mutta oli pakko kieltää... Ehkä mie teen sille jonku hiiren siitä sitte, jos jää.

Mainittakoon nyt vielä messuihin liittyen tämä kaulakoru, jonka sieltä myös ostin, ja unohin sen viime postauksessa mainita. Tämä on siis Lapista kotosin, ihan samasta paikkaa ko mieki, ja tuttua sekä turvallista kotimaista käsityötä. Mulla on jo lapsesta asti ollu kyseisen yrityksen koruja - muun muassa vastaavia sydänkoruja - ja tykkään sen tyylistä tosi paljon. Kannattaa tutustua myös muuhun kuin noihin koruihin, Wood Jewel tekee myös paljon käyttöesineitä!





Sitte lopuksi vielä yksi ilostumisen aihe, jonka bongasin ruokakaupassa: meidän naapuriin S-markettiin oli tullu luomujauhelihaa!! Olenki kaipaillu tuota luomua myös lihapuolelle, vaikka se reilusti kalliimpaa onki, ja jauheliha on tosi hyvä vaihtoehto, koska se on aina hiukan halvempaa ko joku sisäfileepötkö. Kiitos S-market!

Tarkkasilmänen voi bongata kuvasta myös Valkosipulisen jauhelihapadan ohjeen, jota en erikseen viittiny tähän riipustaa!