Otanpa nyt taas kerran tämän selkäkivun esille, vaikka se varmasi jo kyllästyttääki kaikkia (believe me: kyllästyttää täälläki, mutta sen kanssa on pakko elää).
Onhan tämä siis jo helpottanu jonku verran, ihan oikeasti. Ehkä osteopaatin koulimisesta on apua, ehkä ne sen antamat jumppa- ja venyttelyneuvot puree. Mutta nyt löysin vielä uuden näkökulman katottuani Yle Fem-kanavalta ihan lyhyen dokkarin nimeltä Selkävaivat. Ihme, että edes hoksasin sellasen ohjelmalistalta. Tästä päivästä laskettuna sen voi kattoa vielä 26 päivää Yle Areenasta - tästä näin - ja suosittelen kaikille, jotka jonkulaisista selkäkivuista joskus kärsii.
Ohjelmassa otettiin koehenkilöiksi seitsemän selkävaivaista ihmistä, joille lääkärit oli ainaki useimmalle antanu selkähoito-ohjeeksi, ettei sitä sais rasittaa eikä kuormittaa lainkaan. Paria henkilöä haastateltiin lähemmin, ja ne kerto, ettei työnteko ole sujunu entiseen tapaan kipujen alettua, ja ainaki toinen oli pitkällä sairaslomalla. Toisella näistä oli myös todettu välilevytyrä, eli pullistuma. Kaikki nämä henkilöt käytti jonkulaisia "vippaskonsteja", joitten avulla selän kuormitus (ja siten kipu) pysy aisoissa. Näistä esimerkkejä mullekki niin tuttu polvien taivutus nostettaessa jotain matalalta, koiran opettaminen hyppäämään käsivartta vasten, että saa hihnan kiinnitettyä ja kipeän puolen jalan nostaminen käsin autoon.
Näitä koehenkilöitä kiellettiin kokeilun ajan (en muista, miten pitkä aika se oli, mutta pitkähkö) käyttämästä mitään näitä vippaskonsteja. Eli vaikka selkään kuinka sattuis, sitä pitää käyttää, koska käyttämättömänä selän lihakset vain jumiutuu entistä enemmän. Haastatellun lääkärin mukaan useimmat selkäkivut (lukuunottamatta nyt vaikka onnettomuuden aiheuttamia) johtuu nimenomaan lihaksiston heikkoudesta, jota vain pahentaa selän varominen.
Toki tämä lekuri totes, että "liian raskaiden" taakkojen nostaminen kannattaa tehdä polvia koukistamalla ja jaloilla nostamalla, mutta esimerkiksi kynän poimiminen lattialta hoituu suorilta jaloilta taivuttamalla. Selkävaivasen täytys tehdä asioita, joita se ei usko pystyvänsä tekemään, kuten harrastamaan normaalia liikuntaa.
Mietin tätä omaa vaivaani, joka siis alko sillon, ko olin siivoojana viime kesänä. Tajusin, että kuvittelin töissä, että nimenomaan ergonomista on kumartua polvia koukistaen aina kun vaan on mahdollista, ja ainaki tuon dokkarin mukaan olisin siis itte pikkuhiljaa tuhonnu selkäni olemalla käyttämättä sitä tarpeeksi. Kyyristyin kyykkyyn aina, kun vaihdoin lastaan pesurättiä, vaihdoin roskikseen pussia, poimin roskia lattialta, yms. Vaivan alettua aloin varoa selän kuormitusta entistä enemmän, ja nytpä olenki jäykkä ko lankku: ennen sain suorilta jaloilta kevyesti sormet varpaisiin, nyt saa haaveilla, että ne ulottuis edes pohkeen puolelle.
Päätin siis, että kokeilen nyt tuota dokkarin neuvoa. Eilisestä asti olen sitä pyrkiny noudattamaan, mutta voi olla, että tuloksia näkyy vasta aikojen päästä. Sen ainaki huomasin, että myös reisi- ja pohjelihakset on ihan jumissa, ja vaikken ihan suorilta jaloilta voikaan mitään poimia lattialta, niin aikamoinen venytys siitä aiheutu, vaikka pikkusen polvia joutuki taivuttamaan. Nyt sidon kengännauhat ilman tukea, puen sukat kumarassa enkä ihmeellisesti yhellä kädellä selkä suorana, nousen sängystä tai tuolilta ilman käsivoimaa, koitan nousta autosta ilman tukea (en tiä vielä, miten hyvin se tulee onnistumaan), ja niin edelleen.
Entäs ne koehenkilöt sitte? Kokeilujakson loputtua viis seitsemästä totes selkävaivojen helpottaneen tai loppuneen. Niistä kahdesta muusta ainaki toinen oli käyttäny joitain vippaskonsteja edelleen, eli ei ollu sitoutunu tarpeeksi noudattamaan ohjeita. Tämä välilevytyrän omaava nainen oli ottanu kokeilun ihan tosissaan, ja kerto pystyvänsä pian palaamaan töihin. Se pysty pitkän ajan jälkeen käymään metsäretkellä kummpipojan kanssa, ja pikkupoika totes kummitädin olevan paljon lepposampi ko aikasemmin.
Tajusin myös, että tätähän ne lääkärit oli mullekki koittanu sanoa, ne kaks, joitten luona selän takia kävin. Mutta ei se riitä, että sanotaan, että jatka normaaleja arkirutiineja ja normaalia liikuntaa. Pitäis nimenomaan sanoa, että älä varo käyttämästä sitä selkää, äläkä käytä mitään ihme konsteja kivun välttämiseksi. Myöskään fysioterapeutti ei neuvonu missään vaiheessa olemaan välittämättä kivusta, vaan aina, ko valitin jonku liikkeen sattuvan, se pyrki kehittämään jotain muuta. Katotaan, mihin tässä näillä vinkeillä joutuu. Ainakaan eilinen kokeilu ei ole vielä tuntunu entistä pahemmalta - hyvä suunta!
tsemppiä! Josko uusilla tavoilla oliskin vaikutusta?!
VastaaPoistaKiitti! :) Pientä parannusta olen kyllä huomannu jo. Yleensä illalla alaselkä on pahiten jumissa, mutta nyt, kun sitä päivän mittaan on käyttäny, se tuntuu liikkuvaisemmalta eikä niin kipeältä. Ja venyvyys on myös parantunu hiukan jalkalihaksissa. Ehkä tämä vielä tästä!
Poistaittelä oli kansen ristiselän kohalta aivan törkeän jumissa selkä tuossa vuos sitte, en pystyny rentouttammaan sitä ollenkaan edes makuulaan. Kävin sitte fysioterapeutilla, joka onneksi sano, että en saa varoa selkää yhtään ja käski kiinnittää huomiota työasentoon. Sain sitte muutaman helpon liikkeen, jokka vahvistaa syviä selkälihaksia ja ei menny ko kuukausi ko selkä oli taas kunnossa :D
VastaaPoistaTsemppiä sullekki selän kansen!
Joo, kyllä se ammattilaisella käyminen näköjään kannattaa. Mullaki on osteopaatilla käynti auttanu; vielä alkuvuodesta selkä oli niin jumissa, että en voinu välillä istua ollenkaan (oli hienoa syödäkki lattialla makoillen). Osteopaatti tosin oli sitä mieltä, että ei sais kivusta huolimatta "riehua", vaan sitte, ko kivut alkaa helpottaa, että en tiä sitte, missä vaiheessa menee se raja, että paikat on liian jumissa. Nyt ainaki kestää jo melkein normaalisti käyttää selkää. :)
Poista