No nyt on se ultra sitte takana päin, ja oikein terveen näkönen asukki sielä möyri; ei kuulemma ollu mitään vikaa rakenteissa. Ja tosiaan saatiin nyt se varma poikalupaus, minkä takia miesolentoki on omaan tapaansa leijunu pari viime päivää - se loisti ko Naantalin aurinko, ko lähettiin tutkimushuoneesta. Kaikki on siis sen suhteen oikein hyvin!
"Jouduin" alottaan nyt uuden vauvan neulehaalarin, koska siitä ekasta tein sen verta reilun, että menee varmaan vasta sitte kevään puolella käyttöön. Nyt teen sitte erilaista, pitää siitä ekastaki koittaa jossain vaiheessa kuvaa saada, kunhan saan siihen napit vielä ommeltua.
 |
| Palmikkohaalari on ruvennu valmistuun MacGyverille, ja Novitan ohjeella. Olen jotenki varmaan outo, ko tykkään kirjottaa ja piirtää nuo ohjeet lyikkärillä ruutupaperille; oishan se siis tosi paljon helpompi tulostaa ne! Mut joku siinä kirjottamisessa vaan on paljon kivempaa - ainaki tulee käytyä koko ohje kunnolla läpi ennen alottamista. |
Vaikka olen kieltäny muita ostelemasta hirveästi vauvanvaatteita tai tarvikkeita meile, niin itte sorruin tässä lastentarvikekirppikselle, ja tarttuhan sieltä vaatetta mukaan... Sain myös viikonloppuna anoppilassa käydessä (pihakuvat on sieltä) muutaman kassillisen vaatteita, jotka on osa miesolennon siskontyttöjen äitiyspakkauksista ja osa miesolennolla käytössä olleita - todella retroja siis! Synttärilahjakseni viime keskiviikkona ostin Nomination-koruun "Mom"-palan, vaikken ole vielä ihan täysin sisäistäny ajatusta, että minusta tulee jonku äiti.
Olen tuota kasvokuvaa tässä kattellu, mutta en ole vielä(kään) kokenu mitään suurta tunneryöppyä sen suhteen - myöskään vauvojen näkeminen ei aiheuta sen kummempaa reaktiota, muuta kun tiedostamisen, että tuollanen meilläki kohta on. Edelleen, jos pitäs valita, kattelisinko netissä mieluummin vauvakuvia vai kuvia vaikka kissanpennuista, niin valittisin jälkimmäisen. Saa nähdä, muuttuuko se mieli sitte, ko se nyytti viimein sieltä ilmaantuu. Voihan se olla myös ruma vauva - on sellasiaki olemassa! Miesolento ainaki harmitteli jo, että sillä on meikäläisen huulet... En sitte tiä, mikä minun huulista tekee niin kamalat!
Muuten on menny ihan mukavasti - tylsästi, ehkä, mutta enpä viitti ruveta valittaan siitä, että ei ole mitään ylimäärästä tekemistä. En nyt ole hakenu mihinkään, koska jotenki on tullu sellanen olo, että sitte ettin vaan väkisin stressinaiheita tähän tilanteeseen. Voi olla vaikea jollekki työntantajalle selittää, että tahtosin tehä vaan sen verta hommia ko jaksan, ja vielä sen jälkeen saada joku työ. Nämä mammaryhmäläiset, jotka normaalisti töissä käy tuntuu olevan aika väsyneitä ja stressaantuneita, joten miks mie turhaan aiheuttaisin ittelleni saman? Se äitiyspäivärahaki kumminki määräytyy kahden vuoden takasten tulojen mukaan, joten lähinnä joku työ olis tässä vaiheessa vain sitä varten, että sais jotain sisältöä päiviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti